Hartiavoimin ja jokaisen vapaan minuutin hyödyntäen Veneenveistäjä teki kevään töitä saadakseen veneen vesillelaskukuntoon. H-hetki oli eilen ja juuri nyt se maaliskuussa meillä kyläilyn väliin jättänyt noro tai joku sen kivoista kavereista päätti tehdä yllätysvierailun ja jäädä muutamaksi päiväksi kylään.
Me olimme valmiita venekesään. Vene oli valmiina venekesään. Mutta meillä ei todellakaan ollut valmiina pedattua petiä yllätysvieraalle. Kaikki muu siis oli kunnossa paitsi vatsa kolmella neljästä meidän perheestä. Ja se yksi tolpillaan oleva muodosti huoltotiimin hoitaen ympärivuorokautisesti siistijän, pyykkääjän, ruuanlaittajan ja hoitajan virkaa koettaen huolehtia jengin nestetasapainosta.
Upea toukokuu ja lämmin sää olivat saaneet olon tuntumaan siltä, että kesä on kohta mennyt, emmekä ole vielä liikkeellä. Tuntui, että kaikki muut olivat jo ja koko Suomi eli täysillä peläten, että kesä olikin sitten tässä ja kohta saisi taas omalle kesäreissulleen kaivaa toppatakin kuten edellisenä kesänä.
Emme siis malttaneet lykätä veneenlaskua vaan lepäsimme päivän, jotta illalla saimme perheen hetkeksi jaloilleen. Sukkela hoiteli yllätysvieraan Valentin Konosen tyylillä; vatsa välillä tyhjäksi, tankkaus ja menoksi. Kuin 50 kilometrin kävelyn, hän veti päivät läpi hymyillen, taukoamatta eteenpäin painaen ja maalissa kaikkensa antaneena mutta vimmaisesti tuulettaen. Kaksi muuta toipilasta olivat sen sijaan kuin suomalaisen hiihtourheilun sankareita, jotka maaliviivalla kaatuvat vetelinä maahan ja jäävät siihen toipumaan ja odottamaan, että huoltotiimi tulee tankkaamaan ja siirtämään heidät pois. Mikäpä siinä, huoltotiimi tuli ja hoiti homman.
Veneen lakkapinta on nyt kiiltävä. Penkit, makuutila ja keittonurkkaus on puhdistettu talven pölystä ja pari autolastillista tavaraa on jo kannettu veneeseen. Kuomut asetellaan vielä paikoilleen ja makuutilassa laitetaan petit kuntoon. Sitten vain kartta esiin ja menoksi. Vene on valmiina veteen ja kesään.
Se hetki, kun vene lähtee pihalta kohti laituria, on aina helpotuksen huokaus. Tai oli oikeastaan viime kevääseen saakka. Kuiva talvi ja kevät järjestivät tuolloin meille ja kuulemma muillekin puuveneilijöille hieman jännitystä, kun jouduimme toteamaan, että vene ei ollutkaan ehtinyt turvota kunnolla. Vesillelaskupäivän jälkeinen ilta ja lähes yökin meni Veneenveistäjältä äyskäröintihommiksi veden virratessa sisään. Pumput huusivat tuolloin täysillä, mutta eivät meinanneet riittää.
Sopivasti tankaten ja työvuoroja jakaen hoidimme paatin veteen toivoen tänä vuonna parempaa tuuria, sillä tuo äyskäröintivuoro oli muiden heikon kunnon vuoksi tulossa minulle. Onneksi vene oli nyt saatu hieman parempaan talvisäilytysasentoon ja vettä tuli vain hieman. Tein iltatarkistuksen katsellen venesatamassa auringonlaskua ja pumppasin vettä hieman pois. Tänään aamulla Veneenveistäjä teki uuden tarkistuksen ja kaikki oli hyvin. Nyt tutkailemme perheen jaksamisen tasoa ja katsomme, josko illalla saisimme käännettyä veneen kohti saaristoa edes pienelle piipahdukselle. Vai onko kenties niin, että yllätysvieras päättää viettää vielä aikaa meillä, ehkä haluten seurustella minunkin kanssani.
Kesäreissulle lähdetään heinäkuun toisella viikolla, mutta toiveena on jo ennen sitä viettää mahdollisimman monta viikonloppua merellä ja saaristossa. Samalla tsekataan, että varustelu kaikkine tarpeellisine pikkutavaroineen on kunnossa ja varmistutaan laitteiden toiminnasta.
Veneenveistäjän kättenjälki lähtee siis viettämään 10-vuotisjuhliaan ja sen kunniaksi olemme päättäneet viettää vesillä kokonaisen kuukauden. Säistä riippuen veneilemme toivottavasti myös ulkosaaristoa ja Ahvenanmaata kiertäen tai sitten huonojen kelien osuessa kohdalle hieman lähempänä rannikkoa pysytellen. Lasten kanssa jätämme suosilla keikkukelit väliin ja varmistamme turvallisen menon.
Siitä ei ole epäilystäkään, että joka päivälle tulee mahtumaan pieniä tai suuria luontoelämyksiä ja retkikokemuksia. Pojat ovat tänä kesänä taas vuoden vanhempia. Vauhti on moninkertaistunut viime kesästä, samoin taidot, mikä mahdollistaa monien uusien paikkojen sisällyttämisen reitille. Tähän saakka olemme hieman varoneet joitakin luonnonsatamia ja kalliokiinnityksiä, jotta pääsemme turvallisesti nousemaan maihin; nyt taitaa sekin sujua jo hyvin. Kalastus on myös ollut hieman haastavaa, mutta tänä kesänä toivomme poikienkin pääsevän kalastamaan. Ehdottomasti panostamme retkiruokailuun ja luonnon tutkimiseen toivoen, että linnut, kasvit ja ötökät ovat opintojani varten paremmin hallussa kuin tällä hetkellä.
Siinä se paatti nyt on vedessä. Nimeltään Friiheet eli raumankielestä suomennettuna ”vapaus, joutenolo”. Meidän kesän vapautemme. Kuten veneenlaskupäivänä niin varmasti myös reissussa, tuohon joutenoloon tullaan, lapsiperheen retkeilyyn olennaisesti kuuluvana osana, lisäämään tietty määrä pieniä ja suurempiakin yllätyksiä. Tervetuloa vaan, kyllä me niistäkin selvitään.