Tervetuloa kanssani retkeilemään metsiin ja merelle, tutustumaan luontohyvinvointiin ja rentouttaviin arjen pieniin asioihin!
Lähden tässä blogissa etsimään hyvinvointia ja arjen energiaa luonnosta ja rentoutumisesta sekä lasten kanssa leikkimisestä ja harrastamisesta. Matkalla myös pohdintoja työelämästä, työhyvinvoinnista ja kiireettömyyden etsimisestä.
Taustameluna teksteissä on lapsiperheen arki. Meitä on neljä: minä, mieheni Veneenveistäjä sekä kaksi poikaamme Vikkelä ja Sukkela. Tilanteet seuraavat toisiaan ja välillä luonnonäänien kuuleminen on vaikeaa. Pakkaamme usein reppumme ja suuntaamme tutkimaan lähitienoita ja välillä vähän kauemmaksikin.
Olkoon tämä blogi yksi askel matkallani parempaan oloon ja jaksamiseen. Matkan määränpää ei ole tiedossa, eikä ehkä tarvitsekaan. Matka on tärkein, sillä jokaiselta tekemältäni matkalta olen jotain löytänyt.
Tämä blogi on myös haaste itselleni lähteä kokeilemaan ja opettelemaan jotain täysin uutta. Ikuisen suorittajan on nyt aika oppia sietämään keskeneräisyyttä ja pysähtyä. Toiveeni on jättää kiire hetkeksi taakse ja tehdä pieniä arjen asioita. Ehkä hetkeksi pysähtymällä maailmalta löytyy asioita ja ajatuksia, joita ei kiireessä ole tullut huomioineeksi. Ehkä voin joskus jakaa näitä löytämiäni ajatuksia myös muille.
Minulla on ollut mahtavia työpaikkoja ja paljon hyviä työkavereita. Olen viime aikoina kuitenkin yhä useammin pohtinut nykypäivän työelämää ja sitä, mikä minusta isona tulee. Elämässäni yhden asian tekeminen kerrallaan ei yleensä ole riittänyt vaan itse kirjoitettu päivän tehtävälista on ollut sietämättömän pitkä.
Katsoessani elämääni 20 vuotta taaksepäin näen 10 vuotta opiskelua ja kolme tutkintoa, 14 vuotta työelämää, vuoden armeijassa, kaksi lasta ja lähes 4 vuotta heidän kanssaan vietettyä kotielämää, 12 muuttoa paikasta toiseen ja kaksi täysin remontoitua rintamamiestaloa. Loppuhuipennuksena vuoden tutustuminen ruuhkavuosielämään kahden taaperon, päivähoidon, työelämän, harrastusten ja jälleen uuden remontin aikatauluttamana. Kaikesta olen nauttinut, mutta nyt saa hetkeksi riittää.
Tänään jäin kotiin.
Pakkasin reppuni ja lähdin etsimään kannon nokkaa, johon istua miettimään elämää.