Matka alkaa; pientä jännitystä ilmassa – sataako vai paistaako?
Kurjenrahkan kolme kierrosta -päivävaellus lähti liikkeelle viime lauantaina aamulla pienoisella jännityksellä, kun kaatosade oli juuri päättynyt ja raikastanut suoluonnon tuoksuvaksi mutta pienet pilvet vielä roikkuivat taivaalla muistuttaen, että jotain sateen suojaa kannattaisi mukaan varata. Vaellusporukkamme kokoontui Kurjenpesän luontotuvan edessä ja suuntasi pienen infon jälkeen matkaan Savojärven eteläpuolta kohti Rantapihaa.
Suoluonto oli sateisen raikas ja edessä olevat kolme kierrosta; Savojärven kierros, Pukkipalon reitti ja niitä yhdistävät yhdyspolut luontopolkukierroksineen saivat vaeltajat alussa laittamaan reippaasti jalkaa toisen eteen.
Tunnelmia syksyisestä suoluonnosta – kahvia luonnon helmassa, reipasta askellusta ja punaiset posket luontoliikunnasta.
Savojärven kierros on Kurjenrahkan kansallispuiston suosituin reitti. Se on 6 kilometriä pitkä, pääosin pitkospuista koostuva, suoluontoa halkova reitti. Pitkospuut ja pienet läpikuljettavat metsäsaarekkeet Savojärven eteläpuolella ohitettiin tutustuen Kuhankuonon rajakiveen, Ahti Jalosen muistomerkkiin sekä Savojärven patoon. Nappasimme Rantapihalta mukaan vielä yhden vaeltajan ja jatkoimme kohti Pukkipaloa pienen kahvijanon jo muistutellessa tauontarpeesta.
Laavu valkoisen jäkälän ja vihreän sammalpeitteen keskellä tarjosi suojaa pieneltä tihkusateelta, jota vaeltajat tuskin huomasivat. Kuinka se onkaan, että sade voi joskus saada jäämään kotiin, mutta jos uskaltautuu sateella ulos ei sadetta pienen kävelyn jälkeen edes huomaa.
Kupponen kuumaa kahvia, sämpylää ja saaristolaisleipää ja hieman hedelmiä ja rusinoita mukaan otettavaksi. Juttelimme samalla Kurjenrahkan kansallispuiston reiteistä, suoaluista sekä suuremmasta, Kuhankuonon retkeilyreiteiksi kutsutusta kokonaisuudesta, josta löytyy sopivia reittejä jokaiselle. Kun viimeinenkin leipä oli löytänyt tiensä vaeltajan vatsaan tai eväsreppuun totesimme, että vaellusporukka oli tankattu ja matka saattoi jatkua!
Pukkipalon reitti, aarnimetsä ja Kurjenrahkan valokuvauksellinen luonto
Pukkipalon reitti, joka on sen parkkipaikalta aloitettuna 6 kilometriä ja Rantapihalta aloitettuna 9 kilometriä, pitää sisällään rauhassa vuosia kasvaneen aarnimetsän pienine eliöineen, lintuineen ja kasvustoineen. Matkan varrelle tehty opastettu luontopolku antaa tietoa alueen asukkaista ja hiljaisuus, joka reitillä ympäröi pistää hidastamaan tahtia ja antamaan aikaa alueeseen tutustumiselle.
Pukkipalon reitin alussa sijaitsee Paltanvuori, jonka toki päätimme valloittaa. Komeat kalliot toivat ensimmäiset merkit maastonmuodoista, joita tasainen suoluonto Savojärven reitillä ei tarjoa. Kalliomaisemat kuten myös pehmeä vihreyttään hehkuva sammalmatto lukuisine sienineen jatkuivat vaeltaessamme Pukkipalon reitillä. Välillä oli pakko pysähtyä ja kaivaa kamera esiin, niin kaunista luonto paikoin oli. Takaniitunvuoren kallioilla pidetty tauko tuli tarpeeseen noustuamme sen laelle ja todetaksemme, että puoliväli oli saavutettu.
Kurjenrahkan syksy koostuu sienistä, suopursun tuoksusta ja sammaleen hohdosta
Kaikki metsät vaelluksemme varrella olivat täynnä sieniä; pieniä ja suuria, punaisia ja valkoisia, sinisiä ja ruskeita, pulleita ja hentoja, hassuja ja vielä hassumpia. En edes tiedä, kuinka monta lajia sieltä olisi voinut löytää, mutta tiedän yllä erään, joka ne ehkä voisi nimetä. Kurjenpesällä kesäisin Kuhankuonon Puotia pitävä Perinnepadan Päivi on mestari tässä asiassa ja usein ohjaankin hänen luo kaikki sienistä kiinnostuneet. Puoti löytyy Kurjenpesän luontotuvan läheisyydestä ja sinne voi saapua omalla autolla tai paikallisbussilla Turusta pysähtyen Kurjenrahkan Kansallispuiston pääportille.
Me vaelsimme, välillä sieniä ihaillen ja välillä rupatellen, avokallioilla takaisinpäin kohti Rantapihaa. Molemmille puolille avautuvat jäkälämaisemat, suomalainen metsä sekä tutut polut olivat selkeästi erilaista luontoa kuin Pukkipalon reitin ehkä välillä jopa synkän mystiset metsät, jotka olivat vuosien saatossa nähneet vaeltajan jos toisenkin.
Vaeltajan vatsa vaatii täytettä
Rantapihalla meitä odotti Toivolan Kievarin isäntä ja emäntä lämpimine patoineen valmiina ruokkimaan vaellusporukan. Niin kuin aina, myös nyt, totesimme että pienet päiväunet ruuan päätteeksi olisivat olleet paikallaan. Onneksi tarjolla oli myös kuumaa kahvia ja korvapuustia, joista saimme sopivan virkistävän jälkiruuan ja puhtia viimeiselle etapille. Toivolan Kievarin kanssa olemme tehneet yhteistyötä ja luoneet myös Patikoi ja palaudu -päivät, joiden aikana voi yhdistää luontoliikunnan ja luonnosta saatavan hyvinvoinnin maukkaaseen ruokaan ja saunomiseen.
Luulenpa, että myös tällä retkellä saatiin aimo annos hyvinvointia luontoliikunnan ja luonnossa vietetyn ajan muodossa. Pienen tuulenvireen puhaltaessa lähdimme jatkamaan matkaa Savojärven kaunista rantaa myötäilevälle pitkospuureitille. Ihailimme veden ylle kaartuvia puita, kivoja taukopaikkoja sekä kerran vielä suopursumerta, joka aaltoili pitkospuureitin molemmin puolin.
Kurjenrahkan kolme kierrosta -päivävaellus päätettiin 15 kävellyn kilometrin jälkeen hymy huulin Kurjenpesän luontotuvalle. Päivä oli ollut upea niin luonnon kuin myös sään puolesta; kaatosade oli pysynyt poissa ja aurinkokin pilkahteli silloin tällöin. Suurkiitos vaeltajille mukavasta päivästä! Luulenpa, että sama reitti tullaan vaeltamaan ensi keväänä ja kesänä uudelleen, sillä nuo kilometriä kätkevät sisäänsä niin monipuolisen luonnon ja annoksen reipasta kävelyä, että siitä nauttii vielä moni vaeltaja!
Retkikalenterimme päivittyy koko ajan ja julkaisemme tulevat retket yleensä muutama kuukausi etukäteen. Kurjenrahkan kolme kierrosta -päivävaellus järjestetään jälleen uudelleen keväällä. Tutustu siis tuleviin retkiin tapahtumakalenterissamme ja verkkokaupassamme tai ota yhteyttä, järjestetään teidän porukallenne oma retki!