Pöytä on ja tuolikin löytyy. Lamppu katossa valaisee jotain ja pöydälle on mahduttava kaikki paperit, muuta säilytystilaa ei ole. Lattialla nimittäin ovat kirjat, joiden päällimmäiseksi on laitettu matkaopas muistuttamaan, että viiden kuukauden kuluttua on kesäloma ja sitten voi hetken hengähtää. Seinälle on teipattu jumppaohjeet avuksi, jos joskus sattuu hartioita kiristämään. Niiden vieressä vielä päiväkodista saatu talvilomabingo, johon ei tänäkään talvena taida kiireisen aikataulun vuoksi tulla voittoriviä. Seinällä myös lapsen askartelema etana muistuttamassa, että hommat ovat myöhässä. Pelkään pahoin, että jokainen tuntee jonkun, jolla on tällainen toimistonurkkaus.
Olen työelämässäni työskennellyt erilaisissa työhuoneissa. Laivalla työt olivat joko komentosillalla, kannella tai lastiohjaamossa. Eipä tullut aika pitkäksi, kun herätessä kuulosteli, missä päin työt tänään tehdään ja kroppakin sai liikuntaa. Toimistotyössä minulla on yleensä ollut oma huone. Välillä se on ollut rauhallisessa paikassa, jossa olen voinut työskennellä hiljaisuudessa ja keskittyen. Joskus toimisto on ollut vilkkaan käytävän tai kahvihuoneen vieressä ja tuolloin etäpäivät ovatkin olleet kullan arvoisia. On ollut kylmiä toimistoja ja kuumia toimistoja. Joistakin toimistoista on loppunut happi ja joistakin tila, onneksi kahvi ei ole koskaan loppunut.
Asuimme uudessa kodissamme vuoden ja aloitimme sen jälkeen remontin. Kuten arvata saattaa, ei se lapsiperheessä hetkessä etene. Tajusimme kuitenkin pyytää hieman apua alkuun ja sen ansiosta ollaankin nyt loppumetreillä. Viimeisessä vaiheessa menee remonttiin minun kotikonttorini ja sen vuoksi siirryn väistötiloihin talon vaatehuoneeseen.
En itse ole koskaan ollut avokonttorin kannattaja ja kaikeksi onneksi en ole koskaan sellaisessa joutunut työskentelemään. Tavallisessa toimistohuoneessakin on keskeytyksiä riittämiin. Nyt olen koettanut pohtia, mitä asioita pitäisi muistaa uuden konttorini remontissa, sillä aikaa sielläkin tulee vietettyä. Omakotitaloon on melko vaikea luoda rauhallista toimistotilaa, sillä iltaisin lähistöllä sijaitsevasta Vikkelän ja Sukkelan ralliautoradasta kantautuu merkittäviä meluhaittoja, joista olen muutaman epävirallisen valituksenkin tehnyt. Samoin nurkan takana sijaitsevan, muutamaan tarkoin valittuun ja testattuun kotiruokaan keskittyneen, ravintolan ruokahetket tuovat melko paljon keskeytyksiä. Onneksi on päiviä, jolloin taloon saa myös täyden hiljaisuuden. Päätän siis unohtaa ääniasiat ja panostaa kaikkeen muuhun.
Yleensähän kotikonttorin kanssa käy niin, että sinne päätyy tilan puutteen vuoksi pieni pöytä ja joku jakkara, jota ei voi säätää. Niin myös minulla. Istun ylimääräisellä keittiön tuolilla, joka on aivan väärän korkuinen ja kärsin niska- ja hartiavaivoista ihan liikaa. Tänäänkin ajattelin lähteä hierojalle parantelemaan kiristävää niskaani.
Lamppu ei useinkaan, ei töissä eikä kotona, valaise sitä, mitä pitäisi, jos valaisee ollenkaan. Sieltä epäergonomisesta kotikonttorinurkasta sitten hoidellaan laskut, lomamatkojen varailut ja koetetaanpa opetella kirjoittamaan jotain blogijuttujakin. Välillä kurkitaan sivusilmällä lapsiarjen tapahtumia ja illan jääkiekko-ottelua. Päätän ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Haluaisin toimivuutta, viihtyisyyttä ja värikkyyttä. Muuten eivät hommat rullaa eikä luovuus kukoista.
Helsingin Sanomissa oli muuten viime viikolla uutinen, jossa kerrottiin Verkkokauppajätti Amazon.comin avanneen Seattleen toimistotilan, joka muistuttaa sademetsää ja on toimiston sijaan enemmänkin rentouttava kasvihuone. Olen paljon lukenut viherseinistä ja haaveillut sellaisesta, mutta että kokonainen kasvihuone! Olen tosi iloinen lukiessani tällaisia uutisia. Arvostan yrityksiä, jotka ajattelevat työntekijöitään ja uskaltavat repäistä hullumaisella idealla luoden viihtyisyyttä työpäiviin. Jos tutkimuksiin on uskominen, niin tällä tavoin sitä luovuuttakin herätellään esiin.
On ylipäätään mukavaa itse vaikuttaa siihen, millaisessa toimistossa työskentelee. Olen työelämässä huomannut, että joskus käy niin, että toimistotilojen suunnittelusta vastaavat henkilöt eivät itse työskentele kyseisessä toimistossa. Toimiston aulan sisustus, asiakastilojen näyttävyys ja johtoportaan huoneet suunnitellaan tarkoin. Mietitään sisustus ja laitetaan seinille muutama näyttävä taulu ja johonkin pari pöytää, joihin saadaan kukkasia tuomaan kodikkuutta. Mutta kuinkas kävikään? Ne työntekijät, jotka istuvat koko päivän toimistolla, eivät pääse vaikuttamaan suunnitteluun ja tosiasiassa nauttivat vain suunnittelun kukkasista, jotka harvoin työiloa tai tehokkuutta lisäävät. Tällä välin esimiehet työskentelevät neuvotteluhuoneessa tai ovat työmatkoilla toimistohuoneiden ollessa tyhjillään.
Uuden konttorini suunnittelusta innostuneena kävin kurkkimassa muutamien suunnittelutoimistojen nettisivuja. Mainosteksteissä vilahteli brändin korostaminen, asiakkaiden vakuuttaminen ja moderni ilme. Kaikeksi onneksi näytti myös siltä, että myös työntekijöiden viihtyminen oli huomioitu.
Eräs vanha Talouslehden artikkeli totesi mielestäni hienosti, että: ”Hyvän toimiston suunnittelu lähtee siitä, että kartoitetaan käyttäjät, ketkä heistä ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa keskenään, paljonko kukin tarvitsee työtiloja, paljonko on palavereja, asiakaskäyntejä ja niin edelleen. Jollei näitä selvitetä, se on kuin leikkaisi potilasta ilman diagnoosia.” [Näin rakennat toimivan toimiston. www.talouselämä.fi, 18.12.2008]
Tätä kaikkea ei taida saada selville, ellei ota työntekijöitä mukaan suunnitteluun. Onneksi nykyajan yritysmaailmassa työntekijöiden kuunteleminen ja yhdessä tekeminen lienee kaikille päivänselvää. Toimiston suunnittelulla ja toimivuudella on kuitenkin erittäin suuri vaikutus työhyvinvointiin ja työntekijöiden jaksamiseen.
Päätänkin, että haen lisäapua ja otan suunnitteluun mukaan ainakin Vikkelän ja Sukkelan, jotka päivittäin pitävät kanssani useammankin tiukan tilannekatsauksen ja neuvottelua vaativan palaverin. Otan mukaan myös remontista vastaavan Veneenveistäjän, joka ajoittain käyttää konttoria ja on luonut sen nurkkaan pienen dronekorjaamon. Heidän kanssaan pidämme pienen ideointipalaverin vanhoja tapetteja repiessämme. Yhdessä voidaan miettiä, mitä kaikkea haluamme uudessa toimistossa tehdä, sillä usein en tosiaan siellä yksin ole, halusin tai en. Mietitään myös, millä keinoilla saisimme siitä viihtyisän, ergonomisen ja toimivan.
Iloitsen tästä ideasta! Heiltähän voisikin tulla ihan uusia ideoita, joita en ole tullut ajatelleeksikaan. Heitellään siis vaan porukan kesken pöytään kaikki mitä hulluimmatkin ideat ja lähdetään sitten vasta pohtimaan, mitä toteutetaan. Kaikki saavat osallistua, kaikki ideat ovat sallittuja ja kaikkia kuunnellaan. Tästä minä tykkään. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka näistä ideoista löytyisi todellisia helmiä tai ideoidessa huomattaisiin, mitä kaikkea olisi unohtunut, ellei jokaista olisi kuunneltu.
Nyt ensin kuitenkin kannan tavarani väistötiloihin, joista myös koetan saada viihtyisät. Eiväthän väistötilat ole yhtään sen vähempiarvoiset kuin varsinaisetkaan työtilat; samat työt väistötiloissa tehdään. Sitten etsin hyvän työtuolin, jossa istuen voin jatkaa haaveilua pienestä viherseinästä. Haluan viihtyä ja välillä myös virkistyä toimistossa sen sijaan, että vain odottelisin kesälomaa.