En ole koskaan ottanut liftareita kyytiin, mutta sinä päivänä otin. Nuori, rakastuneen näköinen pari seisoi tien varressa ja ilmoitti pahvikyltillä haluavansa ”ihan minne vaan” ja minä olin sattumalta menossa juuri sinne.
Olin tuolloin tulossa luontoyhteysohjaajan koulutuksesta ja takana oli toinen viikonloppu, jonka aiheena oli ollut vedestä saatava hyvinvointi. Olin tullut koulutukseen pitkäaikaisen suhteeni innostamana. Halusin rakentaa sitä vankemmaksi ja oppia muilta, miten hoitaa suhdetta hyvin ja ehkä kehittää sitä jopa paremmaksi. Ehkä voisin myöhemmin antaa joitakin vinkkejä muillekin, miten saada oma suhde paremmalle tolalle tai ihan vaikkapa löytää täysin uusi suhde, jos vanha ei oikein toiminut.
Halki, poikki ja pinoon. Se oli minun tapani ajatella asioita. Ei jumittamista eikä turhia tunteita; etsitään ongelma, ratkaistaan asia ja mennään eteenpäin maalaisjärjellä asioita ajatellen. Näin olin omaa suhdettanikin hoitanut. Menen nauttimaan yhteisestä ajasta, rauhoitun ja nautin, tuijotellaan toisiamme ja tehdään joskus tulet, joiden ympärillä istutaan ja oleskellaan. Sitten palaan joka kerta kotiin nauttien suhteen tuomasta tunteesta.
Olin koulutuksessa ensin monttu auki. Että mitä, tuollaisiako teidän muiden suhteet ovat? Teettekö te yhdessä ihan oikeasti noin? Ajattelin ensin, että mä en kestä. Mä olin luullut, että mun suhteeni on täydellinen ja tullut vähän niinkuin mielenkiinnosta oppimaan uusia niksejä ja kuuntelemaan millaista säpinää muilla on.
Suhteeni on jo vanha, sillä tapasimme lapsuuden partioleireillä jossain siellä aamuyön kipinävuoron ja illan nuotiopiirin välimaastossa. Oltiin joskus ennen sitäkin seikkailtu yhdessä myös mummolan metsissä ja kesämökin kallioillakin. Yhdestä asiasta koulutuksessa tykkäsin heti. Kuulin nimittäin, että muutkin tykkäsivät suhteessaan kipitellä yhdessä paljain jaloin, olivat siten kuulemma lähempänä toisiaan. Sitä minäkin olin koko ikäni tehnyt ja opettanut lapsillenikin. Kaiken mahdollisen ajan olimme kipittäneet paljain varpain ja ai että, kyllä se olikin tehnyt suhteelle hyvää.
Olimme ehtineet nähdä paljon, vieneet suhteen vesille ja siksi tämä aihe vesistä saatavasta hyvinvoinnista kiinnosti kovin. Olinhan nytkin suhteeni kanssa ollut reilun viikon veden päällä keinuen aalloilla ja nauttien virkistävästä meri-ilmasta. Suhde oli käynyt kuumana kiertäessämme Ahvenanmaan ympäri aivan mielettömässä helteessä. Oltiin tavattu monessa paikassa, katsottu upeita auringonlaskuja ja istuttu tunnelmallisissa venesatamissa.
Illan viiletessä oli hyvä hetki istua veneessä ja pohtia asioita tarkemmin. Kaunis satama loi upeat puitteet ajattelulle. Moni muukin oli tullut sinne, ehkä heilläkin oli suhde, epäilen niin. Ehkä kaikki eivät ole edes tajunneet olevansa suhteessa, mutta silti jokin veti heitä lähelleen.
Mieli oli virkeä ja olo levännyt. Meri-ilma oli saanut minut jotenkin uudesti syntymään ja ajatukset olivat selkeämpiä. Suhteen iästä huolimatta kipinä oli kuitenkin säilynyt ja aina tavatessamme olin taas kuin pikkutyttö. Nytkin tavatessamme pitkästä aikaa saaristossa olo oli onnellinen. Oli niin hienoa olla täällä, veden päällä ja lähekkäin ihan kokonainen kuukausi.
Nuori parikin kuulosti siltä, että loma teki hyvää. Hekin kuulostivat iloisilta ja tyttö kertoi, että hänkin oli joskus käynyt koulussa parantamassa tietojaan suhdeasioissa. Niin sitä pitää, ajattelin, ja kuuntelin heidän jutusteluaan.
Olihan meillä ollut kriisejäkin. Esimerkiksi se vuosi, kun asuin Hollannissa eikä me tavattu kovin usein. Olimme pitkään erossa, sillä oli vaikea tavoittaa toisiaan pitkän välimatkan vuoksi eikä siitä betoniviidakosta löytynyt oikein muutakaan seuraa.
Intohimoa tästä suhteesta ei ole puuttunut. Tavalla tai toisella olemme tavanneet useasti viikossa niin metsissä kuin muissakon sopivissa maastoissa, kunnon rämeikötkin ovat kutsuneet meitä joskus. Olemme järjestäneet myös pikatreffejä ennen työpäivää ja saaneet siitä voimia koko päiväksi. Onpa suhteeni ollut paljon tärkeämpi kuin moni muu asia. Olen jopa päätynyt jättämään vanhan urani, jotta voisin keskittyä suhteeseeni ja se on jo paljon se.
Olen ehkä ollut suhteessani hieman itsekäs, huomaan nyt. Kuulin nimittäin koulutuksessa, että meidän pitäisi olla enemmän vuorovaikutuksessa keskenämme eikä toinen voisi vain antaa ja toinen ottaa. Kuulemma se, että toisella on paljon arvokasta omaisuutta, ei tarkoita sitä, että noin vaan voimme käydä sen kukkarolla ilman, että itse antaisimme takaisin. Arvostan ja kunnioitan kyllä suhteen toista osapuolta paljon, mutta ehkä voisin huomioida sitä vielä enemmän; voisin kysyä ja kiittää sekä jutella sille enemmän. Saanhan itse niin paljon siltä virtaa ja voimaa.
Opin, että nämä suhdeasiat ovat hyvin vanhoja, vanhempia kuin minun suhteeni. Kansanperinteistä käy ilmi, miten syvässä suhteessa esi-isämme olivat. Ja itseasiassa alkuperäiskansat ovat todella kauan olleet ja ovat edelleenkin paljon syvemmässä suhteessa kuin mihin moni meistä tänä päivänä kykenee; tavoiteltavaa siis riittää. Siellä on muistettu pyytää lupa tulla kynnyksen yli ja tehty muitakin huomioivia rituaaleja. Ehkä oma suhteeni onkin luonteeltaan melko nuorekas ja välitön. Olemme toistemme seurassa siten kuin hyvältä tuntuu ilman sen suurempia velvollisuuksia tai muodollisuuksia. Koulutuksessa kyllä korostettiin, että näin sen kuuluukin olla ja se tuntui hyvältä.
Nuori pari nousi kyydistäni Rauman jälkeen, kaivoi pahvikyltin esiin ja jäi odottamaan seuraavaa kyytiä. Hersyvästi hymyillen ja kikatellen he kuulemma halusivat sittenkin jatkaa vielä eteenpäin, ”ihan minne vaan”. Heillä tuntui olevan kiva kuherrusvaihe meneillään ja hyvä niin. Reittejä suhteen edistämiseksi on monia ja on ihan hyvä kokeilla, mikä olisi omalle suhteelle se paras reittivalinta. Suuntaa voi toki vaihtaakin, jos siltä tuntuu.
Tuon saman kikattelevan tunteen halusin säilyttää omassa suhteessani. Aina uudessa paikassa tavatessamme koin tuon hersyvän olon, tällainenko ihana sinä oletkin. Välillä vanha tuttu paikka antoi suhteelle turvallisen paikan tavata ja jutella niitä näitä, ihan mitä milloinkin oli mielessä. Mitäpä sitä vanhaa hyvää suhdetta muuttamaan, mutta kyllä minä muutaman niksin taidan tältä kurssilta sen syventämiseen napata!
Sellainen se on, reipas ja rehellinen, minun luontosuhteeni.
