Ehdin jo säikähtää, että matkamessut jäävät väliin tältä vuodelta, mutta kaikeksi onneksi pääsin mukaan viimeisenä messupäivänä.

Tammikuussa katseeni kääntyy usein jo kevääseen, vaikka tuntuu siltä, ettei aurinko ole pilkahtanut useampaan viikkoon ja kalenteria katsoessa kesään on ikuisuus. Helmikuun ensimmäisten aurinkoisten päivien aikaan hehkutan tulevaa kevättä, vaikka ulkona viimassa ja tuiskussa päivät työskentelevä Veneenveistäjä onkin täysin eri mieltä kevään alkamisen ajankohdasta. Kuulemma aurinko ei vielä silloin oikein riitä lämmittämään. Minun mieltä se kyllä lämmittää.

Matkakuume nostaa päätään aina kun vain luenkin matkamessuista ja hieman malttamattomana olenkin sitten messujen aikaan jo jonkin matkan varannut. Ja kappas, niin myös tälle keväälle on piipahdus perhematkailua aurinkoon odotettavissa. Tämä ei kuitenkaan estä haaveilemasta muista matkoista eikä suunnittelemasta tulevan kesän venereissua.

Tänä vuonna minulla oli myös muutama kotimaanmatkailuun liittyvä aihe, joiden tiimoilta messuille lähdin. Tulevan venereissun ja saariston kesän lisäksi kiinnostukseni kohteena oli kotimaan luontohyvinvointi- ja hiljaisuusmatkailu. Minua kiinnosti erityisen paljon kiertää ja katsoa, miten hyvin matkamessujen vieraana löytäisin kohteita ja palveluja näiden teemojen parista.

Yön yli nukkuneena voisin tiivistää päivän löydökset kolmeen kohtaan:

 1. Venereissun reittisuunnitelmaan sisällytetään Mathildedal ja Teijon kansallispuisto. Saariston osastojen esittelyistä mukaan tarttui monta hyvää kohdetta, jotka voisivat päätyä reitillemme. Kuljemme kuitenkin niin paljon sään ja fiiliksen pohjalta, että suunnitelmat tehdään usein aivan viime tipassa ja ne muuttuvat vielä matkan varrellakin. Usein kohteemme on retkisatama, mutta kyllä matkalle mahtuu vierasvenesatamiakin. Yksi varma kohde, jonka tänä vuonna käymme katsastamassa tulee olemaan Mathildedal, josta olen kuullut paljon hyvää. Samalla reissulla pääsemme myös Teijon kansallispuistoon, josta näyttäisi löytyvän sopivan pituisia reittejä lapsillekin.

 2. Luontohyvinvointia, ja välillä vähän hiljaisuuttakin, löytyi lumoavan kauniita luontokuvia täynnä olevista esitteistä, kun vaan osasi etsiä. Alkuun luontohyvinvoinnin etsiminen aiheutti hieman päänvaivaa. Löysin kansallispuistot, patikointireitit, kalastusmatkat, revontulisafarit, joogan sup-laudalla ja mittavan määrän muuta tekemistä. Mutta se itse metsässä tai luonnossa oleminen ja luonnon mittavien terveysvaikutusten esiintuominen puuttuivat. Luonnon hyvinvointivaikutusten korostamista ja nousussa olevaa hiljaisuusmatkailua ei heti löytynyt, ei ennen kuin oikein alkoi etsiä. Ne kohteet ja palvelut, jotka löysin, olivatkin sitten erittäin houkuttelevia. Näistä voisin kirjoittaa myöhemmin lisää. Tuliaisina käteen jäi nippu karttoja ja esitteitä patikointireiteistä, joita mekin taatusti tulevana vuonna kierrämme.

 3. Ja sitten iski Islanti-kuume! Vielä ennen kotimatkalle lähtöäni menin kuuntelemaan Satu Rämön esitelmää Islannissa matkustamisesta lasten kanssa. Ja siinä se sitten taas oli: Islanti-kuume! Olen ollut Islannissa kahdesti ja viime kerrasta on jo seitsemän vuotta. Seitsemän pitkää vuotta olen haaveillut tekeväni sen reissun, joka jäi lumimyrskyn ja siitä aiheutuneiden sydämentykytysten vuoksi kesken. Ja nyt sitten tajusin, että lastenkin kanssa voisi matkaan lähteä ihan vaikkapa vaan hyvän sään aikana eikä sinne syysmyrskyjen keskelle. Haluaisin niin kovasti palata noihin maisemiin, nähdä tien vierellä vaeltelevat islanninhevoset ja toki nämä hieman hassut lampaat. Jos tekisikin kotimaanmatkojen lisäksi luontohyvinvointimatkan Islantiin.

Matkamessujen anti, matkakuumeen lisäksi siis, oli erittäin hyvä. Pää on kiertelyn jälkeen täynnä uusia ideoita ja ajatuksia, joita jo kevään aikana voisi toteuttaa. Ensin kuitenkin (ehkä) Islantiin!