Varpaat hiekassa ja sata erilaista jäätelöä kesän aikana vai sarja itkupotkuraivareita?
Lehtien otsikoissa on viimeisen kuukauden ajan vilissyt vinkkejä, kuinka pääsee lempeästi lomamoodiin tai viettää rentouttavan loman. Onhan näitä neuvoja. Kaikki tietävät, ettei kannata suunnitella tai ladata liikoja odotuksia. Kaikki kuitenkin haluvat tehdä kaikkea, mihin arkena ei ole aikaa tai mahdollisuutta; myös levätä.
Yhtälö on vaikea ja jos kyseessä on lapsiperhe, niin vaikeammaksi vain menee. Pikkulapsiperheenä meidän ei onneksi tarvitse arpoa ajankäyttöä huvipuistojen välillä. Olemme kuitenkin reissaajia ja koko kesän liikkeellä, mutta ainoana suunnitelmanamme onneksi on vain ottaa suunta etelään Veneenveistäjän loman alkaessa ja koettaa olla takaisin kotona sen päättyessä. Vaikka reittiin vaikuttavat vain tuulet ja pyykkikassin ylipursuaminen, silti tuo reissu välillä yllättää haastavuudellaan.
Olemme jo muutaman vuoden ajan tehneet kesäkuussa testiloman, johon etsitään etukäteen kaikki tulevan loman elementit, ladataan samat odotukset ja vietetään aikaa lomaa mukaillen. Tämä avaa silmät todellisuudelle ja toimii myös hyvänä varustetarkistuksena, jotta se toppatakki ei taas unohdu.
Meidän lapsilla lomatoiveita lienee tasan kaksi: vanhempien läsnäolo ja mahdollisuus leikkiä. Me vanhemmat haluaisimme hieman kierrellä ja myös levätä, mielellään sopivasti molempia. Minä ajattelin tehdä hieman töitäkin, mutta Veneenveistäjä on kyllä pitkän talven ja kevään jälkeen lomansa ansainnut.
Jos arki on täynnä tohinaa ja sen koettaa yhdessä yössä vaihtaa lomaksi siirtämällä kaiken vaikka metsän keskelle lomamökkiin, jossa majoittuu perheenne lisäksi 2000 yksinäisyydestä kärsinyttä itikkaa, on ehkä turha odottaa rentoa mökkiviikkoa. Toisaalta itsensä heilauttaminen pakkaushärdellin kautta ulkomaille altaiden äärelle vain todetakseen, että on tuulista, vesi kylmää ja ruoka ei maistu, on lomalla aika raakaa. On siis hyvä tsekata etukäteen, vieläkö muistaa, mitä se lapsiperheen lomailu oikeasti olikaan ja hankkia sopivat varusteet ja varasuunnitelmat.
Me teimme tänä vuonna testiloman juhannuksena viettäen kolme vuorokautta merellä. Pojat saivat jonkinlaisen yöttömän yön -pistoksen eivätkä pysähtyneet koko juhannuksena kuin hetkellisesti yöunille. Kiersimme rannat, leikkipaikat, luontopolut ja tongimme kaiken, mitä löysimme. Sukkela aloitti aamut ennen kuutta, Vikkelä kasilta, muut venekunnat heräilivät rauhassa joskus yhdeksän kymmenen aikoihin meidän alkaessa suunnitella lounasta. Minä olisin rankan työviikon jälkeen halunnut hetken ihan vaan olla tai edes nukkua vähän. Olimme Veneenveistäjän kanssa hieman järkyttyneitä tästä todellisuuden valkenemisesta.
Totesimme, että kappas, lapsethan eivät syö lomalla sitä normaalia viittä ruokaa päivässä vaan kaiken tuplana suuresta liikuntamäärästä johtuen. Se liikunta ei kuitenkaan lisää unen määrää vaan päinvastoin; mielenkiintoiset paikat pitävät lapset paremmin hereillä. Palatessamme kotiin pyykkiä oli koneellinen, univelkaa vähintään loman pituuden verran ja varusteiden täydennyslista sivun mittainen.
Kaikesta huolimatta vietimme mukavan viikonlopun, johon jännitystä ja haastetta lisäsi ulkona riehuva juhannusmyrsky ja puoli reissua kestänyt vesisade. Aurinkokin tuli onneksi sunnuntaina esiin ja teimme lopulta kaikkea sitä, mitä lomareissullakin aiomme tehdä.
Keräsimme kokemukset testilomalta ja aloimme säätää lomaodotuksia realistisiksi. Kävi siis niin, ett perustason aktiivilomat oli myyty loppuun eikä hiljaisuusmatkailuja kuulemma ollut meidänkaltaisille perheille tarjolla. Extreme aktiivilomia, jotka sisälsivät päivittäin noin 50 eri lajin kokeilun, oli vielä tarjolla ja lapset halusivat siihen lisäksi All Inclusiven väljällä aikataululla, mutta kuitenkin niin, että aamupalaa ja jäätelöä oli tarjolla puoli kuudesta alkaen. ”Ei tänne lepäämään olla tultu”, he totesivat ja häipyivät. Viivasimme toivelistalta yli pitkät rauhalliset brunssit.
Muistimme jälleen kerran myös sen, että tekipä mitä tahansa niin lapset ovat lapsia ja parinkin päivän reissaaminen väsyttää ne, vaikka mitä tekisi. Kitinältä ei voi välttyä ja ongelmakohtia ovat ennakoimattomat energiatason heilahtelut ja paikan vaihtaminen eli tarkkailua ja sopivaa sanojen asettelua ei sovi unohtaa.
Äitipisteitä ei testilomallamme jaettu, mutta siitä huolimatta, että olin testiloman päätteeksi totaalisen puhki, päätin hakea ne lomareissulta. Isille ne pisteet tulisivat siitä, että hän ajaa venettä kovaa ja on siis sankari. Minun on pisteiden eteen tehtävä jotain tai oikeastaan oltava tekemättä eli lakattava marmattamasta.
Totuttuun tapaan emme suunnittele tai odota mitään lomalta. Emme aurinkoisia tai kiukuttomia päiviä, mutta emme myöskään tiettyjä paikkoja tai kokemuksia matkalta. Ihan taatusti ne hienot elämykset tulevat puolivahingossa matkan varrella.
Karsimme turhat hommat ja jaamme tehtävät antaen molemmille myös omaa aikaa. Emmehän me herranen aika ole kylki kyljessä ympäri vuorokauden arkenakaan, joten miksi lomalla. Huoltohommat voi kyllä jakaa, jotta molemmat ehtivät istua rantakivellä tai hiekkalaatikon reunalla. Ja kyllä kai riittävän nukkumisen voi järjestää vuorottelemalla (voihan?).
Kun olemme lasten kanssa, olemme lasten kanssa ja olemme ulkona niin paljon kuin mahdollista. Ulkona ei seinät kaadu päälle ja saa raitista meri-ilmaa. Eiköhän äitipisteitäkin jokunen heru, kun reippaasti askeltaa touhusta toiseen ja tarjoaa kunnon nuotioruokaa ja yllättää satunnaisilla lettukesteillä! Ostin viime kesän säistä viisastuneena laavun, jotta voimme ruokailla ulkona myös raekuuron yllättäessä. Nyt päätin hakea mukaan myös nokipannun, jotta voin kukon laulaessa siirtyä keittelemään Sukkelan kanssa aamukahvia nuotiolle ja antaa muille mahdollisuuden nukkua. Pienessä tilassa varhainen aamiainen on nimittäin melkoinen elämys ja kahvi maistuu karvaiselta, kun kupissa yllättäen on turhautuneen Sukkelan keulasta lennättämä Ryhmä Haun pehmo-Kaja.
Koetamme muistaa, että lapset odottavat vain aikaa, kärsivällisyyttä ja läsnäoloa. Hiekka ja lapio, meri ja metsä, muut lapset ja ne hiekalla istuvat vanhemmat, joiden varpaat voi käydä peittämässä ja joiden syliin voi lapioida hiekkaa. Ne vanhemmat, jotka suostuvat hetken harjoittamaan toivomaansa lepoa just siinä paikassa, mistä lapset ovat leikkinsä valinneet; mutarannassa tai rantakaislikossa. Ne vanhemmat, jotka eivät joka käänteessä kiellä, muistuta ja varoita. Ne vanhemmat, jotka joskus katsovat lastakin. Siitä ne lomat on tehty.
Päätimme muistaa nämä ja nauttia lomareissustamme!
Ja juu, tämä kuva on lavastettu. Toivomme kuitenkin sen joskus toistuvan, edes lavastettuna…
