Joogamatkani ei ole pitkä, mutta sitäkin antoisampi. Etsiessäni itselleni parhaiten sopivaa joogaa, olen käynyt erilaisilla joogatunneilla, lukenut eri joogasuuntauksista ja kuullut uusista joogamuodoista. Yhdeltäkään joogatunnilta en ole lähtenyt huonolla mielin, vaikka joskus onkin harmittanut, että se vieruskaveri venyi paremmin, pysyi paremmin tasapainossa ja osasi kaikki liikkeet. Itse olen joillakin tunneilla ollut puolet ajasta kirahvi venytellen kaulaani ja koettaen nähdä, miten liike kuuluisi tehdä. Toisen puoliskon tunnista olo on ollut kuin selälleen heitetyllä norsulla, joka koettaa saada itseään taivutettua eri asanoihin.
Pidän joogasta sen vuoksi, että joogassa ei ole vaatimuksia eikä odotuksia. Joskus olen kuitenkin miettinyt ristiriitaa joogan ajatuksen ja toisaalta joogan suorittamisen välillä. Jooga on itsensä kuuntelemista ja sen avulla voi oppia paremmin tuntemaan itseään ja kehittää itseään. Mutta astuessamme joogasalin kynnyksen yli, sorrumme monesti kuitenkin kurkkimaan, mitä se vieruskaveri tekee ja onnistuuko se paremmin kuin minä. Miten ihmeessä voimme vertailla ja miten vieruskaveri voisi onnistua paremmin, jos me tulemme joogaan vain kuuntelemaan itseämme?
Rentoutusohjaajakurssin jälkeen olen perehtynyt lisää lasten rentoutumiseen. Päiväkotipäivien hälinä ja hektisyys vaikuttavat ainakin meillä merkittävästi lasten oloon. Sen huomaa selkeästi iltaisin, kun vertaa kotona vietetyn päivän ja päiväkotipäivän iltoja. Hoitopäivien iltoina itku on välillä herkässä eivätkä lapset osaa keskittyä mihinkään. Känkkäränkkä ja iltavilli tulevat kylään useammin kuin kotipäivän iltoina ja välillä on vaikea saada heitä rauhoittumaan. Olen etsinyt keinoja saada lapset rentoutumaan ja rauhoittumaan aivan samoin kuin itsekin teen menemällä esimerkiksi joogatunnille työpäivän jälkeen.
Olin kuullut lasten joogasta ja hain kirjoista lisää tietoa, mitä lasten jooga oikeasti on. Tulin koko ajan vakuuttuneemmaksi siitä, että jooga sopisi hyvin myös lapsille ja vaikuttipa se oikeastaan aika vinkeältä touhulta. Halusin tutustua Vikkelän ja Sukkelan kanssa lasten joogaan, mutta en löytänyt lähistöltä yhtään paikkaa, missä sitä voisi kokeilla. Asia kiinnosti niin paljon, että päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja kouluttauduin itse lasten joogaohjaajaksi. Kävin Perhejooga.comin vetämän lasten joogaohjaajan koulutuksen, joka on alkujaan lähtöisin Ruotsista, kehittäjänään barnyoga.com.
Ja ai että, olipa muuten kivaa!
Oli aivan mahtavaa kuulla heti alkuun ja useasti myös kurssin aikana, että ohjaamisessa yksi tärkein asia on se, että jokainen lapsi tekee liikkeet niin kuin itse parhaaksi näkee, ne ovat aina oikein eikä niitä korjata. Tavoitteena lasten joogan ohjaamisessa on poistaa sekä suorittaminen että kilpailu ja antaa lapselle tilaisuus nauttia ilman pelkoa väärin tekemisestä tai kilpailun häviämisestä. Uskon, että lapsista on helpottavaa huomata, että joskus on hetki, jolloin voi luopua suorittamisesta. Lasten olisi tärkeä myös kuulla, että he riittävät juuri sellaisina kuin he ovat.
Jooga vetoaa itseeni tällä hetkellä, sillä siinä kannustetaan kuuntelemaan itseään. Jooga suuntaa meidän tarkkaavaisuuden siihen, mitä olemme tekemässä. Maailmassa on nykyään koko ajan on tehtävä enemmän; suoritettava lisää ja entistä paremmin, syvemmin, nopeammin, tarkemmin ja täydellisemmin. Ei sitä loputtomiin jaksa. Eivätkä jaksa lapsetkaan. Hekin takuulla haluavat nauttia hauskasta tekemisestä ja rauhoittua. Pitää vaan antaa heidänkin kuunnella itseään.
Joogan voi aloittaa jo aivan pienenä. Aikuisten jooga ei kuitenkaan ole lasten juttu vaan lapset johdatellaan joogaan sadun kautta. Lapset oppivat nopeasti, he tekevät liikkeet juuri niin kuin heistä hyvältä tuntuu ja jooga heidän kanssaan voi olla sekä liikunnallista hassuttelua että satuun ja seikkailuun uppoamista. Koko ajan mukana kuitenkin säilyy tavoite rauhoittumisesta ja rentoutumisesta sekä liikkuvuuden parantamisesta. Lapsille pyritäänkin antamaan keinoja, joilla he itse oppivat hengittämään rauhallisesti ja rauhoittumaan. Näin he voivat lapsesta lähtien käyttää näitä oppeja. Lasten uppoutuessa kerrottuun satuun keskittyvät he tarkkaavaisena katsomaan erilaisia liikkeitä ja tapoja hengittää. Lasten ennakkoluulottomuus ja into uusiin asioihin auttaa asiaa ja helpottaa asioiden oppimista.
Ja kuinkas kurssin jälkeen kotona kävikään.
Tulin kotiin ja kerroin pojille kurssista. He halusivat heti tietää, mistä joogassa on kyse. Vikkelä kysyi heti, osaako myös hän joogata. Kerroin, että lasten jooga on siitä hienoa, että kaikki osaavat sitä ja kokeilimme yhdessä hieman. Seuraavana aamuna he tulivat pyytämään, että ”tehdään sitä joogaa” ja mehän tehtiin. Pidin pojille 20 minuutin joogatunnin, jonka he tarkkaavaisena seurasivat alusta loppuun saakka. Oma joogamatto (jonka virkaa toimitti tuolloin retkipyyhe) oli jännittävä ja asanat olivat superhauskoja. Mutta entä se tarkkaavaisuus, jolla he satua seurasivat. Vaikka Sukkela ei ole vielä täyttänyt kolmea vuotta, hän jaksoi katsoa ja kuunnella, tehdä liikkeitä siten kuin ne itse mallistani tulkitsi ja eritoten jaksoi myös hengittää aina kun sen aika tuli. Tunnin jälkeen he oma-aloitteisesti taittelivat joogamattonsa ja veivät ne odottamaan seuraavaa kertaa. Muutaman kerran ne onkin sen jälkeen jo kaivettu uudelleen esille.
Olo joogaohjaajakurssin jälkeen oli itsellänikin kuin keskeltä satua. Kirahvi ja norsu minussa olivat löytäneet oman joogansa ja joogakaverinsa. Niiden mukana käärmeet suhisivat, perhoset lentelivät ja sammakot hyppivät. Niin, ja minä mukana. Teen vieläkin mielessäni ponin iloisia potkuja ilmaan, sen verran kutkuttavaa kurssilla oli.
